Joka päivä olen rukoileva Jumalaa siunaamaan ja varjelemaan Teitä!
Teidän nöyrin ja alamaisin palvelijanne
Märta Banér.'
Herttua luki kirjeen kahteen kertaan. Sitten hän laittoi sen laskoksilleen ja lähetti palvelijan myötä Kätchen neidille.
Muutamain minuuttien kuluttua aukeni ovi ja kolme päätä pilkisti sisään.
Herttua istui kirjoituspöytänsä ääressä. Hän oli yksin ja näytti olevan hyvin kiintynyt työhönsä.
Ovi vedettiin kiinni ja hän kuuli innokasta neuvottelua ulkopuolelta.
Sitten aukeni se uudestaan, enemmän kuin ensi kerralla. Salavihkaan vilaistessaan näki hän, että Kustaa lähestyi varpaisillaan; kengät oli hänellä kädessään.
"Mitä nyt taas?" sanoi hän tekeytyen tyytymättömäksi ja pannen kynän kädestään.
Mutta samassa hän tunsi pehmeäin käsivarsien tarttuvan takaapäin hänen kaulaansa ja pieni Marianpää painui hänen olkaansa vasten. Kustaa kapusi hänen polvilleen ja painoi poskensa hänen poskeaan vasten, Juhani puolestaan puikahti hänen polviensa väliin ja suuteli ja hyväili hänen kättään.