"Nyköpingistä tuota lietäneen."
"Vai niin! No, pitikö sinun saada kirjeeseen vastaus?"
"Piti, kaikin mokomin! Ei ollut ennen tulemista kotiin, sanoi neitsyt."
"Mene sitten kyökkiin ja sano, että vouti on luvannut syödäksesi.
Sillaikaa kirjoitan vastauksen."
"Ei, Herran tähden! Joltakin hienolta herrasneidiltä minun se piti saamani."
"Vai niin! No, sitten saatkin sen häneltä. Kyökkiin vain! Luulevat kai voivansa vaikuttaa minuun lasteni kautta. Mutta siinä erehtyvät."
Häikäilemättä hän avasi kirjeen ja luki:
'Armollisin neiti!
Antakaa anteeksi lapsi rukalle, vaikka hän suurissa huolissaan rukoilee Teitä, että Jeesuksen ja hänen syntymäpäivänsä tähden tahtoisitte anoa herra isältänne, että me täällä Nyköpingissä oleskelevat vangittujen herrojen lähimmät omaiset saisimme olla heidän kanssaan yhdessä jouluaaton…
Mikään ilo maailmassa ei olisi suurempi, ja sentähden minä olen kaikkien muiden tietämättä rohjennut, pyytäen tuhannesti anteeksi, kirjoittaa Teille suuresta huolestamme.