"Olet antanut minulle lupauksen!"
"Tiedän, olet pyytänyt minulta ratsua ja saat sen."
"Ei, rakas isä, en välitä siitä; saanhan kirjoittaa Märta Bauerille, että he saavat olla isiensä kanssa yhdessä jouluaattona. Silloin on meidänkin jouluaattomme paljon iloisempi kuin olisi muuten."
Herttua kyyristihe pöytää vasten ja kirjoitti kuin henkensä edestä.
Kätchen oli noussut. Kaikki kolme lasta seisoivat hiljaa ja liikahtamatta.
Herttua pani kynän pois.
"Tieten tahtoen en ole koskaan rikkonut lupaustani enkä tee sitä nytkään. Kas tässä!" Hän ojensi tytölle paperin, jolle oli juuri kirjoittanut.
Se oli käsky Nyköpingin linnan päällikölle, että hän jouluaattona päästäisi vangittujen herrojen huoneihin teidän vaimonsa ja lapsensa. Mutta siltä eivät herrat saaneet tulla toistensa yhteyteen.
"Nyt olemme kuitit!" sanoi hän.
"Kuinka he tulevat iloisiksi!" huudahti Kätchen. Ja ilosta säteillen hän kertoi paperin sisällön pojille, jotka hyppelivät aivan hurjasti ihastuksissaan siitä, että "Kati oli saanut tahtonsa toteutumaan."