"Ylioppilastako?… Ei täällä käy ketään ylioppilaita", vastasi mies.
"Asun täällä vain köyhän vaimoni keralla."
Samassa kuulivat molemmat lapsen hätähuudon, mutta se vaikeni heti.
Mies vapisi kuin haavanlehti, hän saattoi vain vaivoin pysyä pystyssä.
"Oliko se teidän lapsenne?" kysyi Skytte.
"Minun… jokako huusi? Ei — se oli — poikani."
"Ylioppilaanko?"
Mies näytti tahtovan sanoa jotakin, mutta sanat eivät tulleet ilmoille. Hän luhistui maahan ja huusi: "Armoa, armoa!"
"Näyttäkää minulle lapsi!"
"En uskalla, hän lyö minut kuoliaaksi."
"Sitten menen itse."
"Ei, se maksaisi henkenne — tai hänen."