Skytten nähdessään ilmaisi hän iloaan miten parhaiten voi.
Tuossa tuokiossa oli hän vapaa, ja kyynelissään heittäytyi hän
Skytten syliin.
Tämä otti hänet kiireimmiten mukaansa ja käski ratsumiehiä ottamaan kaatuneen varovasti hevosen selkään ja viemään hänet linnaan. Kuolleelle oli hankittava kirstu.
"Sallikaa minun ensin sanoa hänelle viimeiset jäähyväiset", pyysi ylioppilas.
"Sitä hän pyysi jo äsken", sanoi muuan ratsumiehistä. "Mutta hän ei näytä juuri katuvalta."
"Tarkastakaa vainaja!"
Se tapahtui ja useita papereita ja kirjeitä pantiin Skytten käsiin.
"Jos vielä tahdotte sanoa jäähyväiset isällenne, saatte tehdä sen."
Mutta hylkiö löi päätänsä katuun ja huusi, että hän tahtoi kuolla. Ei ollut maailmassa enää mitään, minkä tähden olisi kannattanut elää.
Skytte palasi linnaan taluttaen oppilastaan kädestä. Hänellä oli yllinkyllin syytä pelätä, että hänet heti eroitettaisiin paikastaan, joka jo oli alkanut käydä hänelle rakkaaksi.