"Siis muuan niistä nuorukaisista, jotka oli lähetetty Roomaan kasvatettaviksi ja ovat nyt saapuneet antamaan mestarinäytteensä", sanoi herttua katkerasti.
Samassa saapui muuan palvelija ja kertoi, että vangitulla miehellä oli varmaankin ollut myrkkyä hallussaan. Nyt oli hän kuollut.
"Miksei häntä tarkastettu?" kysyi Kaarle luoden ankaran katseen
Skytteen.
Tämä ei voinut vastata mitään, vaan seisoi allapäin ja kalpein poskin. Hänen kohtalonsa oli selvä.
Herttua kulki muutamia kertoja edestakaisin poikki huoneen. Sitten otti hän kirjeet, luki ne vielä kerran ja heitti ne takkavalkeaan.
Skytte seisoi ja odotti jännittyneenä. "Nyt on kuin ei koko tapausta olisi tapahtunutkaan", sanoi herttua. "Sinä saat jäädä paikoillesi!"
Nuori mies notkisti polvensa ja suuteli kättä, joka hänelle ojennettiin.
"Mutta muista, että tästälähin olen ankarampi vaatimuksissani."
"Minäkin olen ankarampi itseäni kohtaan." Pikku prinssi ei voinut selvästi kertoa, miten hänet oli ryöstetty. Hänet oli tungettu ovea vasten. Siellä oli joku sanonut hänelle, että Kätchen oli ulkona ja kutsui häntä, ja sitten… ja sitten… Mutta kuinka hän oli joutunut kamariin, jossa hänet oli lopulta sidottu, sitä hän ei tiennyt. Mutta kun siitä hänelle puhuttiin, purskahti hän niin kovaan itkuun, että herttua kielsi koko asiasta mainitsemasta mitään.
4.