VIERAASSA MAASSA.
Astumme Steyermarkin linnan ruhtinaallisiin huoneihin.
Tämä huone on kalustettu kauttaaltaan goottilaiseen tyyliin. Muutamalla seinällä riippuu hymyilevä pyhä neitsyt, toisilla kolmella seinällä muita pyhimyskuvia ja marttyyreja luonnollisessa koossa. Ikkunat ovat auki, raskaat ovi verhot vedetyt syrjään, ja keväisessä päivänpaisteessa lemahtelee kukkastuoksu, joka tykkönään hälventää sen synkän vaikutelman, jonka huone muuten tekisi.
Sohvassa istuu jalo Maria Anna Baijerilainen, vaaliruhtinas Ferdinandin puoliso. Hän ei ole enää nuori, mutta säännölliset piirteet todistavat harvinaisesta kauneudesta, jonka tekee vieläkin miellyttävämmäksi jalo ilme ja arvokas ryhti.
Kirjeet, joita hän pitää kädessään, on hän lukenut kahteen kertaan. Nyt hän kohottaa katseensa nuoreen tyttöön, joka seisoo hänen edessään.
Tämä on puettu pelkkiin mustiin ja peittäytynyt tiheään huntuun, joka kuitenkin tällä haavaa on heitettynä taakse, niin että tunnemme hänet Elsa Sparreksi.
"Tulette siis Mecklenburgista?"
"Niin, teidän armonne."
"Serkkuni, prinsessa Elisabetin toivomusta tahtoisin mielelläni noudattaa", jatkoi herttuatar. "Mutta kuinka voin hankkia tietoja henkilöstä, jota en tunne?"
"Prinsessa arveli, että koska Ingolstadtissa…"