Heti sen jälkeen hän meni Elsan luo. "Nuori kerettiläinen, sinä houkuttelit minut syntiin", sanoi hän. "Mutta minä voitin kiusauksen."
Elsa katsoi ihmeissään häneen ja sanoi sitten nopeasti: "En ole mikään kerettiläinen, enkä laula enää koskaan."
"Ennenkuin minä haluan sitä", lisäsi herttuatar ja viittasi nuorille tytöille, että he saivat poistua huoneesta.
Hovineitsyillä oli erityinen työhuoneensa, mutta Elsa sai käskyn auttaa herttuatarta koruompelussa ja hänen oli sentähden istuttava hänen omassa huoneessaan.
Vaaliruhtinas kävi joka päivä puolisonsa luona. Kerran tuli heidän keskensä puhe muutamasta rajalinnoituksesta, jossa oli tehtävä välttämättömiä parannuksia.
"Minä aion rakennuttaa kirkon sen edustalle", huudahti ruhtinas. "Se on oleva lujin linna ja pyhitettävä pyhälle neitsyelle. Niin sotaherra kuin olenkin, tunnustan kuitenkin Jumalan äidin sodan ylijohtajaksi."
Tällöin hän naulasi silmänsä Elsaan, mutta tämä oli kiintynyt työhönsä.
Silloin hän tokaisi yhtäkkiä: "Kuuletteko mitä sanon, neitsyt?"
"Kuulin kyllä, teidän armonne."
"Ja mitä sanotte siihen?"