"Tehkää kuten tahdotte, mutta antakaa sitten vastauksenne minulle."
Hän kosketti keveästi Elsan kättä ja poistui.
Elsa jäi sekaviin mietteihin. Olikohan Alliaga sellainen mies, että häneen saattoi luottaa?
Hän alkoi lukea innokkaammin kuin ennen, ja kuta kauemmin hän luki, sitä enemmän kirja alkoi kiinnittää hänen mieltään. Marttyyrien vaiheet olivat sentään kauniit. Oli sankarillista uhrautua aatteen tähden, ihana, ihana oli heidän kuolemansa liekeissä!
Kuta enemmän hän luki, sitä haltioituneempaan hurmaustilaan hän joutui. Ja sellaisessa tilassa herttuatar hänet tapasi palattuaan.
Hänen poskensa paloivat, ja silmissä oli ihmeellinen loiste. Hänessä oli jotakin autereista, joka ikäänkuin kohotti hänet maallisten yli.
Jättäessään kirjat takaisin herttuattarelle sanoi hän: "Osaan ne ulkoa, ja kun vain löydän Eevan, olen valmis kaikkeen!"
Ruhtinattaren hovineitsyet kertoivat hänelle, että hän oli lukenut kaiket päivät. Mahdoton oli häntä ollut saada irti kirjasta.
"Muulloin, paitsi aamurukoukseen", lisättiin nopeasti.
"Kuka sen piti?"
"Isä Alliaga, joka päivä. Hän on ollut jumalallinen!"