"Teidän pitää ensin tutkistella, vastaako hän tunteeseenne."
"Enkö voi kysyä häneltä suoraan?"
"Silloin saatte olla valmis kuulemaan, että hän sanoo ei", vastasi
Elsa kiihkeästi.
"Silloin hän vain niskoittelee. Olenhan nuori mies enkä ylen rumakaan, lisäksi rikas ja ylhäistä syntyä. Hänen täytyy rakastaa minua — jollei hän rakasta jotakin toista."
"Hänpä voi rakastaa", vastasi Elsa. Bethlen katseli häntä tutkistellen. "Hän ei tee niin", huudahti hän voitonriemulla. "Hänen suloiset kasvonsa ovat vilpittömämmät kuin hänen kielensä, ja sen minä otan huomioon." Näin sanoen hän kumarsi syvään ja riensi pois.
Elsa huokasi helpoituksesta. "Sellainen lörpöttelijä", tuumi hän itsekseen.
Heti sen jälkeen tuli muuan pappispukuinen nuori mies ja kumarsi hänelle.
"Olen ruotsalainen", sanoi hän hämillään.
"Todellakin!" Elsa ojensi kätensä. "Nimenne?"
"Petrus Petrosa, kotoisin Taalainmaasta."