Hän oli puhunut kiihkein, katkonaisin sanoin, aivan haltioissaan. Ja puhuessaan hän hieroi käsiään yhteen.
"Olette ylen kiihtynyt", sanoi Elsa. "Onneksi ei kukaan ymmärtäne kieltämme, ja sentähden voitte sanoa minulle, onko tapahtunut jotakin erityistä. Eihän mielentilanne voi aina olla sellainen kuin nyt."
Petruksen kasvoille lehahti puna, ja hän vilkaisi nopeasti Elsaan.
"Se on sellainen teidän tähtenne", sanoi hän.
"Minun? Olkaa hyvä ja selittäkää selvemmin."
"Tahdon antaa puolet elämästäni saadakseni teidän omistamaan ainoan autuaaksitekevän uskon."
"Mitä te siitä hyödytte?"
"Sitä ei minun ole lupa sanoa."
"Eikö sitäkään, kuka tehtävän on teille uskonut?"
Hän otti esille pienen kirjeen ja antoi sen Elsalle. Tämä avasi sen nopeasti ja luki: "Pater Edvin on Sevillassa."
Elsa voi töintuskin hillitä liikutustaan. "Kiitän teitä, enkä edes kysy, kuka on lähettänyt tämän. Mitä kääntymiseeni tulee, riippuu se erinäisistä seikoista. Sen vain tahdon sanoa, että mitä enemmän minua yllytetään, sitä suurempaa halua tunnen vetäytyä takaisin."