Petrus nyökäytti surullisesti päätään. "Minulla ei ole kykyä vetää sydämiä puoleeni", sanoi hän.
"Kuten pater Alliagalla?"
"Hän on opettanut useita, mutta ei minua!"
"Aiotteko palata Ruotsiin, herra Petrus Petrosa?"
"Kyllä, kun aika joutuu." Hän katseli Elsaa pitkään. "Minä voin lukea ihmisten kasvoista, ja te saatte varmaan kokea monta katkeraa hetkeä."
"Siihen olen valmis", vastasi Elsa. "Herra auttakoon minua suuressa armossaan!"
"Minä rukoilen puolestanne, vaikkette olekaan kristitty", sanoi veli osaaottavasti.
"Kiitos, ja erotkaamme nyt."
He erosivat. Ja Petrus oli huolissaan, kun ei saanutkaan anteeksi kaikkia tulevia syntejään, kuten hänelle oli luvattu, jos onnistuisi kääntämään Elsan.
Mutta Elsan mielessä oli herännyt halu ja ikävöiminen Sevillaan.
Kaikki seikat viittasivat sinne, ja sinne täytyi hänen lähteä.