Eikä kulunut minuuttiakaan, ennenkuin hän seisoi syvään niijaten ankaran valtiattarensa edessä.
"Kuka teitä on kutsunut?"
Neitsyt katsoi kelloon. "Se soi."
"Tarkoitin Ebbaa!"
"Sisartani?"
"En, vaan toista."
"Ah, häntä! Tyttö rukka!"
"Mikä häntä vaivaa?"
"Pelkään, että hän on taittanut jalkansa."
Margareta yksin uskalsi laskea leikkiä. Sen näet, jonka oli mentävä vihkituoliin, sanottiin taittaneen jalkansa. Mutta kuningatar oli nyt kaikkea muuta kuin leikkituulella ja hän huudahti tuimasti: