"Hänen majesteettinsa on nuori herra, joka lörpöttelee mitä mieleen juolahtaa. Nyt on hän mielistynyt sinun sieviin kasvoihisi, kuten hän mielistyy toisiin toisessa kaupungissa tai maassa. Mutta jokaisen siveän neitsyen on torjuttava kaikki sopimaton lähenteleminen, ja sentähden, ettet ole tehnyt sitä, katson olevan syytä rangaista sinua, kuten olisit oma tyttäreni."
Näillä sanoin sivalsi hän kaikkea muuta kuin lempeällä kädellä pelästynyttä neitsyttä ensin toiselle ja sitten toiselle poskelle.
Lapsi rukka, joka ei koskaan ollut saanut moista osakseen, pysyttäytyi vaivoin tuolillaan ja tuijotti melkein tajutonna ympärilleen, ja pikku kasvot alkoivat tällöin paisua aivan suhdattomasti.
"Kas niin, nukkeni, nyt olen parantanut lemmensairautesi, korjaa nyt luusi täältä."
Melkein koneellisesti koetti Ebba noudattaa käskyä.
Mutta voimat pettivät, ja hän vaipui tunnotonna lattialle.
Kuningatar soitti, ja saapunut palvelija sai käskyn viedä neitsyen kamariinsa. Hän oli kaatunut ja loukkautunut.
Mutta kun kuningatar jäi yksin, jupisi hän itsekseen:
"Se ei saa tapahtua eikä tapahdu!"
Pfalzkreivi sillaikaa liekamoi prinsessan ympärillä kuin perhonen tulen ympärillä; kukaan muu ei päässyt Kätcheniä puhuttelemaan.