Pfalz-Zweibrückenin kreivi Juhana Kasimir oli hyvinkasvatettu nuori mies, joka oli opiskellut Heidelbergin yliopistossa ja hyvin perehtynyt ritarillisiin harjoituksiin, vaikkei suinkaan ollut sotainen luonteeltaan. Hän oli hieman raskasmielinen eikä erittäin loistava hengenlahjoiltaan, mutta hän oli käytännöllinen, ymmärtäväinen ja oikeamielinen.
Katarina prinsessan yksinkertainen ja luonnollinen käytös teki yhdessä miellyttävän ulkomuodon kanssa häneen heti syvän vaikutuksen. Sitä paitsi oli hän kyllin älykäs voidakseen laskea ne ulkonaiset edut, jotka ruotsalaisella prinsessalla olivat puolellaan. Hän itse oli kolmantena poikana isänsä kuoltua saanut ainoastaan Neucastelin linnan ja vakuutuksen vuotuisesta 3,000 guldenin eläkkeestä. Katarina oli kuninkaan tytär, ja ruotsalaisena prinsessana hän saattoi olla varma 100,000 riikintaalarin myötäjäisistä, paitsi isän ja äidin perintöä sekä upeita myynejä. Ja jos hänen veljensä ja serkkunsa kuolivat ilman perillisiä, oli hänellä oikeus Ruotsin valtaistuimeenkin.
Oikeastaan tietämättä miksi, mieltyi prinsessakin puolestaan nuoreen ruhtinaaseen. Tämä oli tosin viittä vuotta nuorempi kuin hän, mutta tuli hänen rakkaan äitinsä maasta, ja ennenkuin hän oli ehtinyt ajatella ikäeroitusta, oli toinen jo saanut sijansa hänen sydämessään.
Ruhtinas oli varovainen; hän ei aikonut kosia ennenkuin oli varma prinsessan suostumuksesta, ja käytti aikansa tehdäkseen itsensä niin miellyttäväksi kuin voi.
Suureksi pelästyksekseen kuuli Kätchen rakkaalta Heldiniltään siitä kohtelusta, jota Ebba Brahe oli kokenut. Hän ei ollut voinut sitä estää, eikä tapahtunutta voinut enää muuttaa, mutta hän katsoi kuitenkin velvollisuudekseen ilmoittaa siitä kuninkaalle, vaikkakin mitä varovaisimmin sanoin.
Sitä paitsi puheli hän Ebban kanssa kuninkaasta ja kehoitti tätä avaamaan sydämensä. Kätchen luki siitä, että nuori Ebba oli hyvin onnellinen ja mielissään, kun oli voittanut kuninkaan rakkauden; hän ei vain tiennyt, miten kuningattarena piti olla, ja kaiken lisäksi hän pelkäsi niin leskikuningatarta, että vapisi kuullessaan hänen askelensa. Hän tahtoi kaikessa alistua korkean valtiattarensa tahtoon, mieluummin kärsiä sen hirveän häpeän, että hänet lähetettäisiin pois hovista. Hän aikoi kirjoittaa kuninkaalle ja pyytää, ettei tämä enää koskaan ajattelisi häntä.
"Luuletko että hän taipuu siihen?" kysyi Kätchen.
"Täytyy kai hänen. Olisipa hän vain nähnyt minut ensi viikolla saatuani sivallukset, olisi hänen rakkautensa kyllä kylmennyt."
Katarina huokasi. Jos liekin Kustaa Aadolf ollut Hagborg, ei Ebba ainakaan ollut mikään Signe!
Muutamia päiviä myöhemmin saapui kuninkaalta kirje sisarelleen ja sen sisällä myös Ebballe. Viimeksi mainittu kuului seuraavasti: