KÄÄRME.
Kaarle Filipin opettajalla, Niilo Chesnecopheruksella, oli veli, Juhana, joka oli kuningattaren sihteeri ja valtiattarensa erittäin suuressa suosiossa; nämä veljekset veivät korkealle rouvalle kaikki juorut, jotka onnistuivat kuulemaan, ja kohottivat kaikin tavoin hänen ennestäänkin sangen suurta käsitystään omista ja herttuain oikeuksista ja vaatimuksista. Ja jokainen, jota kohtaan kuningatar osoitti luottamusta, joutui heidän vihansa ja kateutensa esineeksi.
Abraham Cabeljou, heidän veroisensa juonittelussa ja liehakoimisessa, nautti suuressa määrin armollisen rouvan suosiota, eikä ollut mikään salaisuus, että hän kuningattaren laskuun osteli kankaita ja mauste-aineita ulkomailta, jotka sitten tullivapaasti tuotiin johonkin ruhtinaskunnan satamaan, josta ostajat veivät tavarat ympäri maata.
Kun kuningatar hyötyi suuresti, ei molemmilla veljeksillä ollut mitään sitä vastaan, mutta kateudessaan he eivät voineet sietää sitä, että "Stiina rouva" turvautui hollantilaiseen.
Etsivä löytää, eikä kestänyt kauan, ennenkuin Niilo Chesnecopheruksella oli käsissään selvät todisteet, että Cabeljou oli hävyttömästi pettänyt niin kuningasta kuin kuningatartakin.
Veljekset olivat heti valmiit alamaisuudessa antamaan pätevät kirjalliset todisteet korkealle valtiattarelleen. Hän luki ne tarkkaavaisesti ja istui kauan ajatuksissaan. Hän tiesi, että niin toinen kuin toinenkin lähinnä katsoo omaa etuaan ja että tilaisuus tekee varkaan, mutta kun hän vain sai kohtuullisen voiton, katsoi hän kernaasti läpi sormien palvelushenkiensä "pikku virheitä". Hän oli jo kauan ajatellut erästä asiaa, joka hänestä tähän asti oli näyttänyt mahdottomalta toteuttaa, nyt siihen ikäänkuin lankesi valo, joka ei suinkaan tullut taivaasta.
"Lähettäkää sana, että Cabeljou saapuu luokseni aamulla varhain", käski hän.
Veljekset riemuitsivat. He olisivat mielellään tahtoneet olla keskustelussa näkymättöminä todistajina, mutta kun hollantilainen saapui, käskettiin hänet kuningattaren kirjoitushuoneeseen, ja sieltä ei voinut kuulla mitään.
Siinä luulossa, että oli tulossa uusi tilaus, lähestyi hän sokerinimelästi hymyillen ja mitä livakimmin kumarrellen.
Kuningatar ojensi hänelle paperin. "Lue!" käski hän.