Herra Cabeljou otti taskustaan erään toisen kirjeen ja vertasi molempain kirjeiden käsialoja, mutta eivät ne näyttäneet olevan samasta kädestä. Tässä toisessa pyydettiin vain, että hän tulisi tanssiaisiin samana yönä.
Isä kätki kirjeet ja meni tyttärensä luo. Siellä oli kaikki huiskin haiskin, ja tytär itse makasi lattialla vaipuneena syvään uneen.
Isän synkät kasvot kirkastuivat. Tyttö oli tosiaankin säteilevän kaunis, isän mielestä kauniimpi kuin Ebba Brahe, sillä tyttären aistilliset piirteet vaikuttivat häneen miellyttävästi.
"Margareta!" huusi hän.
Tytär avasi silmänsä ja nousi istualleen. "Mistä on kysymys?" kysyi hän nyreästi.
"Nouse, tahdon puhua kanssasi."
Margareta totteli ja asettautui ristissä käsivarsin hänen eteensä.
"Sanos minulle suoraan, montako sulhasta sinulla on?"
Tytön silmät suurenivat, mutta hän vastasi sitten epäröimättä:
"Ainoastaan yksi, sillä muita en ota lukuun."
"Luuletko myös saavasi suostumukseni?"