"Mitä minun on tehtävä?" kysyi tyttö innoissaan.
"Ei muuta kuin että joksikin aikaa rupeat kuninkaan rakastajattareksi."
"Kuninkaan rakastajattareksi!" toisti Margareta pitkäveteisesti.
"Minunhan piti mennä Lars Pedersenin kanssa."
"Yksi ensin, sitten toinen."
Margareta istui tuokion hiljaa miettien. Sitten hän kysyi: "Onko kuningas nähnyt minut?"
"Sitä en usko. Mutta voin valmistaa sinulle tilaisuuden tavata hänet."
Taaskin hetken hiljaisuus. "Ei", vastasi Margareta pudistaen päätään.
"Se ei käy! Lars Pedersen vaan suuttuisi."
"Saat miettiä huomiseen! Mutta muista, että jollet suostu ehdotukseeni, saa hän pitää sinut hyvänään, vaikka olet köyhä kuin kirkon rotta. Vastaisessa tapauksessa odottavat sinua iloiset päivät ja suuri rikkaus. Saat heti rahaa loistaviin vaatteihin ja uuden luutun ja saat ottaa opetusta laulussa, jota niin kauan olet halunnut. Kuten sanottu, huomenna tahdon vastauksen."
Cabeljou poistui, mutta palvelijatar sai käskyn ilmoittaa hänelle mihin neitsyt ryhtyi.
Seuraavana aamuna kertoi mummo, että neitsyt oli ollut koko illan tavattoman hiljaa ja tahtonut istua yksin pimeässä. Yhden ainoan kerran oli kuultu hänen nauravan. Hän oli nukkunut levottomasti yöllä, mutta ollut varhain jalkeilla ja kysynyt useita kertoja eikö isä ollut kysynyt häntä.