"Käskekää hänen tulla luokseni", sanoi isä ja avasi sen jälkeen suuren raudoitetun arkun, josta hän poimi useita kulta- ja hopearahoja.
Hänen tyttärensä saapui pian, ja hänet nähdessään Cabeljou aikoi nauraa.
Tyttö punastui helakasti, mutta yhtyi sitten nauruun.
"Kas tässä", sanoi isä viitaten rahoihin. "Riittääkö?"
Tyttö punnitsi niistä muutamia kädellään. "Nyt tahdon tietää, mitä minun on tehtävä."
"Ensi töiksesi hankittava kaikkea, joka voi kohottaa kauneuttasi, ja sitten odotettava; ei viivy kauan, ennenkuin kutsun sinua."
Asianmukaisesti varustauduttuaan läksi Cabeljou tyttärensä kanssa matkalle kesäkuun alussa. Arvon hollantilainen jutteli ystävilleen ja tuttavilleen, että hänen tyttärensä, tyttö parka, tarvitsi päästä hieman tuuletteleimaan, ja ainahan hän saattoi löytää jonkun, jonka huostaan saattoi tytön jättää, itse matkustellessaan maita mantereita.
Nyt oli hän pannut tyttärensä luostariin. Abbedissa ja nunnat olivat paenneet Pihkovasta, ja Margareta oli luvannut hoitaa kukkia muutamain luostarin palvelevain siskojen kanssa.
Käärme odotti uhriaan.
* * * * *