Heti ruotsalaisten saavuttua teki venäläinen ratsuväki kaupungista hyökkäyksen, ja Evert Horn riensi ruotsalaisen ratsuväkiosaston kanssa heitä vastaan.
Onnettomuudeksi sattui hän olemaan puettu loistavaan pukuun, joka veti vihollisten huomion häneen, eikä hän välittänyt varoituksista.
Taistelu oli oikeastaan vain pieni kahakka, ja vihollinen ajettiin pian takaisin ilman merkitsevää mieshukkaa ruotsalaisten puolelta: ainoastaan kolme miestä jäi taistelutanterelle, mutta niiden joukossa oli urhoollinen, jalomielinen Evert Horn.
Kustaa Aadolf oli epätoivoissaan. Hän ei ihaillut kaatunutta ainoastaan sotapäällikkönä, vaan miltei enemmän jalomielisenä, ihmisystävällisenä miehenä ja vilpittömänä ystävänä. Nyt oli hänen jatkettava kaatuneen työtä ja kostettava suuri menetys.
Mutta kokemus osoitti pian, että Pihkova oli niin luja linnoitus, että Kustaa Aadolfin mukanaan tuomat voimat olivat aivan riittämättömät kaupungin piiritykseen. Lisäksi Pihkova kuului venäläisten pyhien paikkojen joukkoon; sen pitkien muurien ja kullattujen kirkontornien yllä pitivät pyhimykset kansan uskon mukaan suojelevaa kättään, ja niin pyhän paikan suojeleminen oli venäläisille omantunnon asia. Uskonkiihkolla ja henkeään säästämättä puolustivat he pyhien asuntoa.
Kuitenkin ryhtyi Kustaa Aadolf piiritykseen. De la Gardie, joka oli jäänyt Narvaan, saapui lisäjoukkoineen, ja useita leiripaikkoja valittiin Pihkovan ympäriltä.
Oli havaittu, että puolustuslaitteet eräissä paikoin olivat heikommat kuin oli alussa luultu, ja taitavain insinöörien, jotka vieraissa maissa olivat tutkineet eri piiritystapoja ja seuranneet Kustaa Aadolfia, oli nyt näytettävä tietoaan ja taitoaan noiden kohtain valtauksessa.
Huhut Ruotsin kuninkaan etenemisestä olivat tehneet tsaarin melkoista myöntyvämmäksi. Hän ei ainoastaan itse valinnut valtuutettuja, vaan suostui siihenkin, että vieraat vallat saivat lähettää rauhanneuvotteluun lähettiläänsä, jotka esiintyisivät sotaakäyvien valtojen välittäjinä.
Englanti ja Hollanti olivat ennen koettaneet palauttaa rauhaa noille heidän eduilleen tärkeille kulkuvesille, mutta tsaari oli tähän asti jättänyt heidän esityksensä ottamatta huomioon. Kongressin oli kokoonnuttava Novgorodissa. Sen avausaika oli käsissä, ja De la Gardie'n täytyi lähteä Pihkovasta, etteivät venäläiset saisi syytä valittaa ruotsalaisten vitkastelua.
Piiritystä jatkettiin hänen lähdettyäänkin, useita luostareita vallattiin, ja läpi vallitusten ja juoksuhautojen tulivat ruotsalaiset yhä lähemmäksi kaupungin muureja. Muuriin onnistuttiin ampumaan useita aukkoja, mutta kun kuningas komensi joukkonsa rynnäkköön, ajettiin ne suurin tappioin moneen kertaan takaisin.