"Olen luvannut mennä, eikä ole miehekästä syödä sanaansa. Mitä muuten tekee, kenen nain, kun en kuitenkaan saa sitä, jota rakastan."
"Minä kysyn kuningattarelta, ettekö tällaikaakin saisi jonkun kerran tavata toisianne."
Prinsessa sanoi hyvästit serkulleen, joka oli jälleen hänen uskollinen, tottelevainen Juhanansa. Mutta sinä yönä ei Kätchen nukkunut silmäntäyttäkään. Hän rukoili palavasti, että Jumala johdattaisi häntä tiellään, hän itse ei tiennyt mikä oli oikein mikä väärin.
Samana iltana kerrottiin kuningattarelle, että Juhana herttua oli syöksähtänyt Katarina prinsessan luo, että he olivat olleet kahden kesken kokonaisen tunnin ja lopuksi eronneet toisistaan monin ystävällisin sanoin.
Emme tiedä edistikö tämä tieto kuningattaren unta. Mutta on jo ennen mainittu, että seuraavana aamuna lähetettiin henkipaashi Akseli Oxenstjernan luo.
* * * * *
Seuraavana päivänä kokoontui valtioviisas neuvosto, ja kuningatar ja
Juhana herttua olivat läsnä kuten tavallisesti.
Korkea rouva näytti jossain määrin hermostuneelta ja levottomalta, jollaista hänestä ei ollut koskaan ennen havaittu; vähänväliä etsi hänen katseensa herttuaa, joka näytti tyynemmältä kuin tavallisesti.
Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen, sai kuningatar sanoiksi ja lausui hillityllä liikutuksella, ettei hän katsonut pystyvänsä kantamaan sitä suurta vastuuta, joka hänellä oli poikansa holhoojana. Ja koska hän oli vakuutettu, että olisi maalle ja valtakunnalle onnellisinta, jos kuninkaanvaali tapahtuisi mitä pikimmin, niin tahtoi hän kysyä, mitä mieltä läsnäolijat olivat asiasta.
Kaikki olivat samaa mieltä, ja Akseli Oxenstjerna esitti, että heti annettaisiin valtiopäiväkutsumus.