Se tapahtuikin leskikuningattaren ja Juhana herttuan nimessä ja valtiopäivät määrättiin alkavaksi joulukuun 1 päivänä 1611.
Turhaan tähysteli ankara rouva, eikö hänen tytärpuolensa kasvoissa näkyisi tyytymättömyyden merkkejä. Katarina näytti päinvastoin iloitsevan siitä, mitä oli tapahtunut, ja kuitenkin oli hän ilmeisesti entistä tuttavallisemmissa suhteissa herttuaan.
Saadakseen tilaisuuden tarkastella heitä lähemmin ja myöskin suodakseen omalle tyttärelleen tilaisuuden tavata herttuaa päätti kuningatar, että iltaseuroja oli jälleen pidettävä, kuitenkin vain hovin läheisimmän seurapiirin kesken. Tietysti illatsuissa tuli kysymykseen ainoastaan keskustelu vuoroon hengellisen musiikin kanssa.
Kruununprinssi pyysi ja sai äidiltään luvan tuoda mukanaan läheisimmän seurapiirinsä. Siihen kuuluivat veljekset Akseli ja Juhana Banér, Djurholman herran Kustaa Banérin pojat, samoin Åke Tott, Katarina Maununtyttären tyttärenpoika, Herman Wrangel, Kustaa Horn ja valtaneuvos Oxenstjernan veljet Gabriel ja Pentti, joista viimeksi mainittua tavallisesti sanottiin Matka-Pentiksi sen johdosta, että hän oli tehnyt monia matkoja Etelä-Europaan ja Aasiaan.
Naisellinen nuoruus ei sekään ollut huonommin edustettu: paitsi Magnus Brahen kaunista Ebba tytärtä nähtiin hänen veljensä Abraham Brahen tyttäret Ebba, Katarina ja Margareta, jotka kilpailivat kauneudessa serkkunsa kanssa. Kuitenkin pidettiin Magnus herran tytärtä kauneimpana.
Lankeaa luonnostaan, että sellaisessa seurassa, varsinkin kun täällä oli määrätty, että sai ainoastaan kuiskien keskustella keskenään, keskustelu sai tavallista tuttavallisemman sävyn.
Kustaa Aadolf oli jo lapsena ollut paljon yksissä Magnus kreivin tyttären kanssa. Minä vuosina, joina he eivät olleet nähneet toisiaan oli Ebbasta sukeutunut säteilevä kaunotar, ja kaikki ihastuivat hänet nähdessään, mutta kainona ja hämmennyksissään koki hän vetäytyä ihailevia katseita pakoon.
Kruununprinssi oli seitsemäntoista vuotias, ja hänen sydämensä sykki kauniille tytölle. Mutta hän piti siksi suuressa arvossa tätä tunnettaan, ettei ilmaissut sitä kenellekään. Suurimmalla varovaisuudella läheni hän mielitiettyään, ja hän oli onnellinen, jos tämä soi hänelle katseenkaan.
Lieneekö Juhana herttua hänkin äkkipäätään mielistynyt neitsyeen vai huvittiko häntä vain mustasukkaisuuden herättäminen, kaikessa tapauksessa hän näytti kovasti ihastuneelta. Mutta hänen lähentelemisensä teki odottamattoman vaikutuksen. Kuningatar alkoi ensin rypistellä kulmiaan, sitten hän kutsui rakkaan sukulaisensa rinnalleen istumaan ja puhui hänelle joko valtakunnan tilasta tai niistä asioista, jotka oli esitettävä valtiopäiville, niin ettei nuori herra päässyt koko iltana erilleen. Tämä ärsytti herttuaa niin, että hän aivan odottamatta palasi ruhtinaskuntaansa ja tuli sieltä vain lyhyille vierailuille.
On luultavaa, että herttuan osoittama välinpitämättömyys herätti eloon Maria Elisabetin rakkauden, sillä tähän aikaan hän rakasti tai ainakin uskoi rakastavansa serkkuaan. Tämän luultu uskottomuus herätti hänessä epätoivon puuskia, jolloin Katarina aina kutsuttiin saapuville.