Katarina koetti tyynnyttää häntä järkisyillä, mutta silloin puuskahti hän tavallisesti: "Sinulla on suurempi valta hänen ylitseen kuin kenelläkään muulla, mutta sinä käytät sitä vain omaksi eduksesi. Tiedän kyllä, että tahdot mennä hänen kanssaan naimisiin."
Tällaisten purkausten jälkeen seurasi uusia itkunpuuskia, jotka eivät päättyneet ennenkuin neiti uupui ja nukkui.
Sellaisten kohtausten sietäminen vaati Katilta suurta kärsivällisyyttä, eikä hän voinut turvautua kehenkään muuhun kuin vanhaan ystäväänsä Heidin rouvaan. Tälle hän uskoi surunsa ja huolensa, tämä koettikin parhaansa mukaan häntä lohduttaa, mutta lopuksi hän ei voinut neuvoa muuta kuin vaikenemaan ja kärsimään.
Katarinan omatunto kielsi häntä edistämästä avioliittoa, joka ei koituisi kummankaan puolison onneksi. Mutta ei hän uskaltanut ryhtyä sitä estämäänkään. Hän tiesi, että Juhana aina tulisi olemaan vain välikappaleena toisten käsissä, ja mitä vahinkoa siitä koituisikaan maalle ja valtakunnalle. Mutta hänen koko sieluineen hautoessaan näitä ajatuksia täytyi hänen osoittaa tyyneyttä ja mielenmalttia, johon ei suinkaan ollut tottunut.
Samaan aikaan kun kuiskittiin, että molemmat prinssit huokailivat saman kaunottaren tähden, puhuttiin ääneensä, että Ebban, Abraham herran tyttären tähden kolme nuorista hoviherroista olivat valmiit uhraamaan henkensä ja verensä.
Rivin etumaisena oli herra Akseli Banér, joka avomielisellä, iloisella ja rakastettavalla esiintymisellään oli saavuttanut kruununprinssin ja pian koko hovin suosion. Nokkelaa nuorta neitsyttä huvitti sananvaihto hänen kanssaan, kenties senkin tähden, että hänen molemmat toiset ihailijansa, Pentti Oxenstjerna ja Åke Tott mustankipein katsein tähtäilivät onnellista kilpailijaansa ja olisivat mielellään kyydinneet hänet huoneesta pois asettuakseen hänen paikalleen kaunottaren rinnalle.
Åke Tott, joka oli yhtä rohkea ja urhea kuin kiihkeä ja hurjaluontoinenkin, erittäinkin hautoi sellaisia tuumia päässään. Pentti Oxenstjerna sitä vastoin koetti kaikissa tilaisuuksissa päästä kuvailemaan mitä oli nähnyt ja kokenut vieraissa maissa, lujasti päättäneenä, ettei sitten enää antaisi puhevuoroa kenellekään muulle.
Koko hovia huvitti tämä taistelu eikä suinkaan vähimmän Juhana Banéria, joka oli iloisin ja kerkeäkielisin kaikista, mutta vielä arasteleva naisseurassa, vaikkakin naiset häntä suuresti suosivat. Hänen muhkea vartalonsa ja muotonsa, joka suuresti muistutti kruununprinssiä, veti kaikkien katseet puoleensa, mutta hänen terävät, läpitunkevat silmänsä ja samoin hänen terävät sanansa pystyttivät vielä muurin hänen ja kaunotarten välille.
Kruununprinssi vei hänet sisarensa, Katarina prinsessan luo. "Kas, tässä on mies, jolta odotan suurtöitä tulevaisuudessa", sanoi hän.
Prinsessa alkoi heti kysellä Juhana herralta hänen äidistään ja sisaristaan, ja oli merkillistä nähdä kuinka katse kirkastui ja kuulla kuinka ääni vienoni hänen kertoessaan heistä.