Liittoutuneet ruhtinaat tekivät tosin muutamia kokeita saadakseen hänet liittymään heihin, ja vuoden 1625 alussa Des Hayes, Ranskan lähettiläs Kööpenhaminan hovissa, matkusti Ruotsiin saadakseen molemmat kilpailevat kuninkaat lähestymään toisiaan.
Kustaa Aadolf kuunteli tarkkaavaisesti, mutta selitti sitten, että hän oli päättänyt pysyä sodasta erillään. Kun Des Hayes halusi tietää syyn, vastasi kuningas, että hän oli kirjallisesti tarjoutunut jakamaan ylipäällikkyyden Kristianin kanssa, ja kun tämä tarjous oli hylätty, sai juutti hoitaa itse itsensä, sillä hänen johdollaan ei Ruotsin kuningas lähtenyt sotaan.
Ministeri rohkeni huomauttaa, että hyvän asian tähden — —
"Sen hyväksi tahdon vaikuttaa minkä voin", keskeytti kuningas. "Sitä aikaa, jolloin liittoutuneet vallat hyökkäävät keisaria vastaan, tahdon käyttää kerta kaikkiaan ratkaistakseni asiani Puolan kanssa, ja kun Sigismund on keisarin liittolainen, ei se liene niinkään vähäinen apu."
"Jollei vain se sota saa aivan liian suurta laajuutta", virkkoi Des
Hayes.
"Ei suinkaan", vastasi Kustaa Aadolf. "Lupaan pysyä puolalaisten vihollisteni kanssa siksi hillityissä rajoissa, että jos olosuhteet Saksassa muodostuisivat pahoin, voin lähettää sinne apua."
Niin he erosivat. Siten päättyivät tällä kertaa varsinaiset neuvottelut Ruotsin osanotosta suureen evankeliseen liittoon.
Vuoden lopussa solmittiin Haagissa niin sanottu kolmiliitto Englannin, Hollannin ja Tanskan kesken, liitto, jonka tarkoituksena oli ehkäistä keisarin ylivalta Saksassa.
"Minun aikani ei ole vielä tullut", virkkoi Kustaa Aadolf. Ja vaikka hänen sydämensä paloikin halusta ottaa osaa suureen sotaan, niin hän muisti samalla kertaa, että hän tarvitsi tämän ulkonaisen tyyneyden ajan parantaakseen maan sisäisiä oloja. Paljon oli tehtävää aateliston samoinkuin papistonkin väärinkäytösten ehkäisemiseksi, korkeamman ja kansanopetuksen järjestämiseksi. Sisäisellä olojen parantamisella muodosti hän suurvallan, joka, vaikkakin itsessään heikkona, oli ennen pitkää ratkaisevasti vaikuttava koko Euroopan kohtaloihin.
Samalla ryhdyttiin suurisuuntaisiin varusteluihin. Ruotsin koko sotajoukko muodostettiin uudestaan. Ja kun työ oli tehty, saatettiin olla turvassa Tanskan taholta, ja odotellessa tapahtumain edelleen kehittymistä Saksassa päätti Kustaa Aadolf käydä oman Puolan-sotansa loppuun.