Mutta neuvottelut kävivät tavallisuuden mukaan sangen hitaasti, ja Kustaa matkusti sentähden Tukholmaan, johon oli kutsunut koolle valtiopäivät ja jossa oli luvannut olla läsnä sisarensa häissä.
4.
KUINKA KAHDESTA TULI YKSI.
Herttua Juhana oli, pyydettyään kirjeellisesti kuninkaalta prinsessan kättä, saanut heti virallisen suostumuksen.
Leskikuningattaren hartain toivo oli täyttynyt, ja hän näytti pitävän tärkeänä, että hääjuhlallisuudet vietettiin kaikella loistolla ja upeudella. Säästäväisyys sai väistyä, kun oli kysymys rakkaan tyttären myötäjäisistä.
Ensi kertaa nähtiin Maria Elisabet iloisena ja onnellisena. Kaikki mitä tehtiin, alistettiin hänen arvosteltavakseen, tällä kertaa hän "istui ylimmällä orrella". Kaikki ahkerat kädet pantiin liikkeelle, ja jokainen kilpaili osaltaan tyydyttääkseen häntä.
Herttua alkoi kirjeensä sanoilla "suuresti rakastettu", ja vaikkakin sisältö tavallisesti koski hänen tukholmalaisen tai vadstenalaisen talonsa sisustusta, välitti Maria Elisabet vähät siitä. "Suuresti rakastettu" oli kirjeen a ja o, ja hän sanoi Katille: "Olinpa hullu, kun olin mustasukkainen sinulle! Onhan selvää, ettei hän ole koskaan pitänyt kenestäkään muusta kuin minusta, ja ainoastaan minun mustasukkaisuuttani herättääkseen hän osoitti kohteliaisuutta Ebba Brahea kohtaan, johon kaikki miehet ovat ihastuneet."
"Ebba on hyvin kaunis", vastasi Katarina.
"Hän on hanhi", virkahti morsian. "Tuolla seisoo hän ja katselee maahan ja vastailee vain yksin tavuin."
"Hän on kaino ja varoo kovin pahoittamasta armollisen rouva äitimme mieltä."