"Minäkö? En, varmasti en."
"Eikö oikeiden aviopuolisoiden pidä palvella toisiaan."
"Muun kansan kesken voi kyllä niin olla, mutta minä, prinsessa, vaadin, että mieheni ensi sijassa ja toiset hänen jälkeensä osoittavat minulle kunnioitusta ja alamaisuutta."
"Etkö tahdo voittaa heitä rakkaudella?"
"Heidän pitää minua rakastaa ja totella, minä menettelen sitten heihin nähden miten tahdon."
Keskustelun katkaisi nuori Kaarle Filip, joka kiireesti tuli huoneeseen ja juoksi heti Katin luo huudahtaen: "Tiedätkö, että kuningas tulee kotiin huomenna?"
"Olen kuullut sen", vastasi Katarina, "ja iloitsen siitä suuresti."
"Mutta sitä en tee minä", huudahti Maria Elisabet. "Kustaa tekee aina muistutuksia, ja siksi olen suutuksissani hänelle."
"Sitä saat olla kenelle muulle tahansa, mutta et hänelle", huomautti veli. "Hänelle ei vedä vertoja yksikään meistä, sen on Skytte sanonut."
"Tuo pikku sielu! Minä tiedän mitä tohtori Chesnecopherus on sanonut kuningattarelle, minä."