"Tiedänhän sen minäkin", vastasi prinssi. "Sinun ja minun pitäisi muka vaatia itsellemme suuremmat edut ja yhtä korkea asema ja arvo kuin itse kuninkaalla on."
"No, etkös tahdo sitten?"
"En, Skytte on kertonut minulle autuaasta isoisästämme ja hänen pojistaan, ja kuinka he syöksivät valtakunnan onnettomuuteen. Olen luvannut hänelle olla Kustaalle aina tottelevainen ja alamainen."
"Vai niin, sinulta otetaan sellaisia lupauksia, mutta minä en anna sitoa itseäni, minä, ja sinun pitäisi ennen kaikkea mukautua oman opettajasi tahtoon, varsinkin kun rouva äitimme luottaa häneen."
"Skytte on ollut sekä Kustaan, että minun opettajani, ja kun tiedän, että hän on oikeassa, niin menettelen sen mukaan."
"Kylläpä sinusta on tullut päättäväinen!"
"Minun täytyy oppia eroittamaan paha hyvästä, voi tapahtua, että eräänä päivänä olen monien herra."
"Venäjän tsaari; tiedäthän, ettei rouva äitimme tahdo sitä."
"Hän pelkää, että minulle tapahtuu jotain pahaa, mutta ken mielii toimittaa jotain maailmassa, ei saa ajatella itseään. Enkö ole oikeassa, Kati", lisäsi hän hellästi ja nojasi häneen.
"Varmasti olet", vastasi Katarina, "ja minua ilahuttaa mahdottomasti kuulla sinun lausuvan sellaisia mielipiteitä."