"En, Oxenstjerna arvelee, että meidän on ensin eroitettava Novgorod Venäjästä ja yhdistettävä Ruotsiin samalla tavoin kuin Liettua on yhdistetty Puolaan. Sillä tavoin saamme Suomelle ja Itämerenlääneille varmemmat rajat."
"Muistan sinun kirjoittaneen minulle joku kuukausi sitten, että jos Novgorod tahtoisi tunnustaa sinut ruhtinaakseen, olisit valmis vaalin hyväksymään."
"Kyllä, ja valtaneuvosto on sitä mieltä, että jos muu osa Venäjää tahtoo yhtyä Novgorodiin, ei sitä heiltä kiellettäisi. Kumminkin pääsee Novgorodin lähetystö näinä päivinä Kaarle Filipin puheille. Minä en aseta esteitä tielle, hän saa matkustaa Viipuriin, jos tahtoo ja leskikuningatar suostuu."
"Kuinka voi leskikuningatar tulla toimeen ilman Kaarle Filipiä — ja
Maria Elisabetia", tuli katkeruuden vivahduksella.
Kustaa huomasi sen ja katsoi tutkien rakkaaseen sukulaiseen.
"Olen ollut niin paljon poissa, ja on ollut niin vähän aikaa perheasioille", sanoi hän melkein anteeksi pyytäen. "Nyt tuntuu minusta siltä, kuin ei täällä olisi aivan niinkuin pitäisi."
"Minusta ainakaan ei väliä", vastasi Juhana. "Teen ainoastaan velvollisuuteni."
"Juuri siksi on minulla niin raskas edesvastuu", vastasi Kustaa.
"Minun olisi pitänyt kieltää silloin, kun pyysit sisareni kättä."
"Et voisi sitä, pappienkaan vastalause ei hyödyttänyt mitään. Kaikki tyynni johtuu siitä", lisäsi hän katkerasti, "että minä olen elämässä vain hyödytön liikalainen, jolla ei ole mitään paikkaa."
"Nyt olet väärässä, hyvin väärässä", huudahti Kustaa. "Kuinka monta kertaa olet ollut tukenani ja apunani, ja jos kaadun, täytyy sinun ja Kaarle Filipin huolehtia valtakunnasta."