— Ehkä, jos hatussasi olisi höyhentöyhtö.
— Jos siten voin pelastaa herrani hengen, niin mielelläni otan päähäni höyhentöyhdön, vastasi poika ja otti veneen pohjalta hatun. Pian liehuivat sinikeltaiset höyhenet hiljaa tuulessa ikäänkuin sanoakseen: mitä pelkäämistä meillä on?
— Nyt sinä näytät oikein herrasmieheltä, Torkel. Ihan minä ylpeilen siitä että saan olla perämiehenä venheessäsi.
— Mutta sitte voit myöskin sanoa…
— Niin, Torkel, sitte vasta. Koetetaan pysyä niin kaukana kuin suinkin tuosta veitikasta. Se näyttää kuljettavan merirosvoja.
Aatami oli nostanut molemmat purjeensa ja vene melkein lensi aalloilla.
— Ristikö tuonne purjeeseen on neulottu? kysyi Torkel, nousten seisomaan.
Samassa sihahti ilmassa nuoli ja nuorukainen vaipui ääneti veneeseen, joka jatkoi nopeaa juoksuaan.
— Miksei hän nyt osannut pysyä hiljaa? vaikeroi Aatami. — Ja minä niin luulin että kaikki kävisi hyvin.
— Nyt ymmärrän, lausui Torkel hiljaa.