— Älkää uskoko häntä, se on Ahdin tytär joka houkuttelee.
— Minä rakastan ensi kerran.
— Etkö ole kuullut kuinka Delila leikkasi Simsonin hiukset ja sitte heitti hänet filistealaisten käsiin; naissuosio teki hänet kavaltajaksi; kansalaisiaan ei hän enää voinut auttaa, vaan hän syöksyi surmaan siksi että elämä oli tullut hänelle rangaistukseksi.
Nuori ritari seisoi kalpeana ajatuksiinsa vaipuneena.
— Kiitos, sanoi hän, ojentaen vanhukselle kätensä; — tänä hetkenä lupaan, etten enää koskaan rakasta muuta kuin synnyinmaatani; olkoon se morsian, jolle pyhitän henkeni.
— Amen, vastasi ukko. — Jää hyvästi!
— Minä tulen sinun luoksesi, isä Ingiald.
— Et löydä minua.
— Menetkö sitte pois mökistäsi?
— Pitkäksi aikaa, ehkä ainiaaksi.