Tähän vastaukseen oli Kustaa hyvin tyytyväinen. Jospa hän vaan olisi kantanut rakasta Sture-nimeä, niin he varmaankin paikalla olisivat olleet valmiit, mutta hän oli heille melkein ventovieras, eikä hänen sukunsa viime aikoina ollut erittäin kunnostanut itseään.
Paras ja ainoa suositus oli hänelle se, että hän oli taistellut Sten herran rinnalla ja Brännkyrkan luona voitollisesti kantanut valtakunnan lippua. Mutta eihän siinä ollut tarpeeksi.
Täältä läksi Kustaa Taalain suurimpaan ja tiheimmin asuttuun pitäjään, Moraan.
Pappilassa hänet suurella ystävällisyydellä otti vastaan kirkkoherra Jaakko Pietarinpoika. Taru kertoo, että kirkkoherra täällä niinkuin Svärdsjössäkin olisi pidellyt hänelle pesuvatia, hänen peseytyessään. Nainen, joka oli samassa sattunut tulemaan huoneeseen, oli nähnyt tämän ja paikalla mennyt kertomaan, että ylhäinen herra, taalalaispukuun puettuna, vieraili Jaakko herran luona; uutinen levisi kuin kulovalkea, ja Kustaan piti paikalla lähteä tiehensä.
Kirkkoherra vei vieraansa Utmelandin kylään, joka sijaitsee
Siljan-järveen pistäytyvällä niemellä, heti eteläpuolella kirkkoa.
Hänet kätkettiin Tomtgårdenin kellariin, kunnes hän joulupyhinä saisi
tilaisuutta puhua talonpoikien kanssa.
Matti Laurinpoika, joka vaimoineen asui Tomtgårdenia, arveli, ettei heillä pelätä tanskalaisia kulkureita; tulkoot vaan, niin kyllä Matti heille antaa.
Vaimon mielestä oli paras olla suutaan soittelematta. Sitte läksi Jaakko herra pois ja Matti saattoi hänet tielle, mutta vaimo palasi tupaan panemaan jouluolutta.
Samassa tuli sinne joukko tanskalaisia vakoilijoita, mutta vaimo ei ollut millään, kieritti vaan olutkuurnan lattiassa olevan kellariluukun päälle. Kun häneltä kysyttiin, oliko vierasta näkynyt näillä mailla, niin hän vastasi ettei hänellä ole tapana hyppiä kylän raitteja, saavat vaan vieraat tulla tupaan ennenkuin hän heidät näkee, ja tällä kertaa heitä todellakin on aika lauma, mutta ovatko he voroja vaiko muita rosvoja, sitä hän ei voi tietää.
— Saat pian nähdä, vastasi muuan miehistä, mutta toinen arveli parhaaksi olla nostamatta riitaa mokoman vanhan peikon kanssa; saattoihan nähdä ettei se, jota he etsivät, kuitenkaan ollut siellä.
Ja he läksivät matkoihinsa.