Eerikinjuhlan aikana 18 p. toukokuuta kokoontui Upsalaan paljon kansaa tuota suurta juhlaa viettämään, ja pelästyneet kaniikit kokosivat lähetystön, johon kuului kaksi kaniikkia ja neljä kaupungin porvariston tai raadin jäsentä, menemään ruotsalaisten everstien luo edeskantamaan tuomiokapitulin ja kaupungin pyyntöä, ettei nyt harjoitettaisi vihamielisiä vallattomuuksia, jotka häiritsisivät hartautta juhlan aikana, kun pyhän Eerik kuninkaan lipas ja muut pyhät tavarat vanhan tavan mukaan juhlakulussa kannettaisiin Upsalaan.
Vastaus saapui paikalla ja sisälsi, ettei tanskalaisten ja ulkomaalaisten asia ole kantaa pyhän Eerik kuninkaan kalleuksia: se oikeus kuuluu ruotsalaisille ja he ovat päättäneet saapua juhlaan niin hyvään aikaan kuin suinkin.
Tämän vastauksen sai lähetystö viedä kaniikeille.
Upsalassa syntyi tavaton pelästys, mutta Pentti Bjugg tahtoi näyttää ettei hän pelkää vaaraa ja antoi sentähden valmistaa suuret pidot, jotka vietettiin taivasalla molempien piispankartanoiden välillä.
Hän antoi hajoittaa yksin puutarhan ympärillä olevan aidankin, jotta kansa näkisi kuinka vähän hän välittää vihollisen uhkauksista. Sitte hän sotamiehineen vietti suuren osan yötä juomisella, tanssilla ja laululla, ja vasta aamupuoleen läksi hän puolihumalaisine miehineen levolle.
Pyhän Yrjön kappelia ympäröivän aidan luo oli asetettu vahti ja piispankartanon portin eteen oli tehty varustuksia. Siinä kaikki.
Kustaan johtajat pysyivät sanassaan. He heittivät leirinsä ja marssivat Upsalaa kohti, jonne saapuivat klo 2 aamulla.
Vahti tapettiin paikalla ja varustukset hävitettiin; rintavarustuksia tehtiin kaikille piispankartanoon vieville kaduille ja leirit pystytettiin vihdoin sen edustalle. Kun Bjugg aamulla heräsi ja näki olevansa saarrettu joka taholta, koetti hän piispankartanon ja kirkon välistä, katettua käytävää päästä ruotsalaisten selkään, mutta käytävä oli pahaksi onneksi puusta; ruotsalaiset sytyttivät sen tuleen ja ammuskelivat tulinuolilla piispankartanoa, joka oli katettu niinsanotuilla moteilla ja tuohilla, joten sekin pian syttyi palamaan.
Bjugg oli vallan raivoissaan ja kun hän vihdoin näki että hän palaisi asunnossaan, aukaisi hän piispankartanon portit ja pakeni täyttä laukkaa Flötsundiin päin, Tukholmaan vievää tietä.
Mutta ruotsalainen ratsuväki ajoi häntä takaa sillä seurauksella että suurin osa hänen väkeään sai surmansa ja hän itse töin tuskin pelastui. Nuoli sattui hänen käteensä, meni kyynärvarresta sisään ja pisti ulos kyynärpään kohdalta.