Hänen retkensä Tukholmaan kävi sitten aika vaivaloiseksi ja uutiset, jotka hän toi muassaan, olivat sitä laatua, että arkkipiispa niistä raivostui.
Kun nuoli muutaman päivän perästä piti otettaman pois haavasta, kuoli
Pentti Bjugg koviin tuskiin.
Sillaikaa näki Kustaa Eerikinpoika paljon vaivaa Vesteråsissa, mutta vihdoin täytyi tanskalaisten voiman peräytyä; ja järjestettyään tärkeimmät asiat läksi hän Upsalaan. Silloin oli kaupunki jo kolme viikkoa ollut hänen everstiensä hallussa.
Ensi työkseen meni hän tuomiokapituliin, jossa kaniikit olivat koolla. Terävin katsein ja sanoin kysyi hän heiltä oliko heitä pidettävä ruotsalaisina vaiko tanskalaisina?
Hän osoitti heille miten sopimattomasti he ja heidän piispansa olivat kohdelleet valtiota ja sen syntyperäisiä johtajia ja uhkasi, että jos he vielä tästälähin jatkavat väärää menettelyään, niin heitä kohtaa rangaistus. Lopuksi kysyi hän heiltä, tahtovatko he nyt heti vannoa hänelle uskollisuutta ja kuuliaisuutta ja tulevaisuudessa käyttäytyä rehellisinä ruotsalaisina.
Kaniikit seisoivat kuin ukkosen lyöminä. Sten herrako oli noussut kuolleista soimaamaan heitä heidän uskottomuudestaan? Eikö Kristian sitte enää olekkaan Ruotsin kuningas, eikö hän ole valloittanut maata, vai miten tuo Kustaa Eerikinpoika uskaltaa lausua noin rohkeita uhkauksia? Millä keinoin hän on saanut kokoon todellisen talonpoikaisarmeijan, joka häntä suojelee ja antaa hänen sanoilleen sellaisen mahtavuuden leiman että niitä täytyy totella?
Hämmästyneet kaniikit pyysivät saada kirjoittaa piispalleen ja pyytää lupaa vaaditun valan tekoon, vaikka he hänen suostumuksestaan ovatkin miltei varmat.
Kustaa antoi suostumuksensa ja kirjoitti itse mahtavalle kirkkoruhtinaalle kirjeen, jossa hän pyysi häntä ajattelemaan valtion parasta ja liittymään häneen, jotta he yhdessä häätäisivät sorron, hädän ja kurjuuden. Kaniikki lähetettiin viemään kirjeitä Tukholmaan, jossa hän tapasi arkkipiispan Henrik Slagheckin ja useiden muiden tanskalaisten johtajien seurassa. Armollinen herra hymähti luettuaan Kustaan kirjeen ja virkkoi, luoden katseen ympärilleen:
— Vien itse Kustaa Eerikinpojalle vastauksen hänen kirjeeseensä.
Kaniikilta kiellettiin paluu, mutta Kustaa Trolle riensi äkkiarvaamatta Tukholmasta, seurassaan 500 ratsu- ja 3,000 jalkamiestä.