LUKIJALLE.
Jos romantiikalla yleensä tarkoitetaan sitä auringonvaloa, joka joskus heijastuu ihmisten elämään, niin oli Kustaa Vaasa henkilö, jonka elämään romantiikka valoi hohdetta oikein täydeltä terältään.
Mutta hän olikin sekä ajatuksissaan että töissään puhtaampi kuin ehkä kukaan kuningas ennen tai jälkeen häntä.
Romantiikkaa on hänen nuoruudessaan, kun hän retkeilee Taalaissa, kun nuori sankari ryhtyy täyttämään Engelbrektin ja Sturein työtä ja kun hän kansalleen sytyttää uskonpuhdistuksen soihdun, tuolle kansalle, jota hän rakasti väkevällä tahdolla ja uhkarohkealla teolla, eikä tyhjillä loruilla niinkuin nykyaikana rakastetaan.
Pilvissä oli aurinko hänen ensimmäisen avioliittonsa aikana, mutta sitä kirkkaammin loisti se hänen ollessaan naimisissa toista kertaa.
Mutta kerran laskee jokainen aurinko ja Kustaalta se laski, kun omat lapset hänelle tuottivat surua.
Hänen traagillista loppuaan ympäröi miltei antiikin suuruus ja hänen jäähyväisissään maailmalle ilmenee kristityn voittoisa riemu.
Hän oli kansalleen sekä ylimmäinen pappi että kuningas ja hänen profeetallinen ennustuksensa kuului:
"Mä tiedän: kerran koittaa aika, kun Svean lapset nostaa tahtois haudastain mun, jos vaan voisivat."
1.