Ulos astui myllärin vaimo,
noin virkkoi viekas tuo:
kun säkkinne jauhetut lienee,
miks tänne siis kannatte nuo?
Tää ei ole myllärin säkki,
vaikka siltä se näyttää voi,
se onkin uljahin juutti,
jonka tappara kankaalla soi.
Pois rientäen huoneista juostiin
ulos kaduille Tukholmin,
lens' ratsulta Juutin miesi
ja kaatui kalpoihin.
Ja ratsunsa seljästä huusi
ritar Erkki se huimapää:
voi poloja miehiä Juutin,
emme konsaan maatamme nää.
Ja korskalta ratsulta Kustaa
nyt kiitteli innoissaan:
mun taalainmieheni, kiitos,
kas, teihinpä luottaa saan.
Te kestitte taistot ja tuiskut lailla Ruotsin sankarien, elon päiviä Luoja jos sallii, sen palkitsen parhaiten!
12.
KUNINGAS KUSTAA.
Huoneet Tukholman linnassa olivat siihen aikaan pienet ja matalat, mutta niiden seinien sisäpuolella ajateltiin suuria ajatuksia ja tehtiin koko valtakunnalle tärkeitä ehdotuksia.
Rouva Margareeta Vaasa, herra Joakim Brahen leski, vieraili nykyään miltei aina veljensä luona. Vankeus Nyköpingin linnassa oli masentanut häntä ehkä enemmän kun äidin ja sisarten surullinen kohtalo.