— Jos sinä pyydät minua vaimoksesi, mestari Olavi, niin olen varma siitä että se on oikein, ja mielelläni suostun siihen jo huomenna, vaikkapa tänään, jos tahdot. Sillä minä tulen sinua rakastamaan niin kauvan kuin sydämeni sykkii ja silmäni näkee; yksin kuoleman unessa tulen uneksimaan sinusta.
Yhä lämpimämmin sulki Olavi hänet syliinsä.
— Kristina, jos sinä tietäisit, mikä ilo on vallannut sieluni. Kaikki epäilykset ovat poissa… rohkeus ja luottamus ovat heränneet, nyt tunnen että uskallan katsella tulevaa taistelua silmiin… Ja sinulla, Kristina, on siinä osallisuutesi; se on tapahtunut Jumalan ja rakkauden voimalla.
Martti Skinnare antoi ilolla tyttärensä nuorelle papille, mutta päätettiin pitää asia salassa, kunnes Olavi saisi sen uskotuksi kuninkaalle.
* * * * *
Eräänä päivänä Upsalassa, kun he olivat kahdenkesken, rohkaisi Olavi mieltään ja kertoi.
Kuningas rypisti kulmakarvojaan ja virkkoi tyytymättömästi:
— Luulin ettei sinulla olisi aikaa enempää kuin minullakaan ajatella sellaisia.
— Ei ole ketään joka ajattelisi minun puolestani, vastasi Olavi, joka aina oli kuullut huhuttavan, että kuningas menisi naimisiin, milloin minkin neitosen kanssa.
— Se olisikin varmaan turhaa, koska kerran sinä itse olet ryhtynyt pitämään asiasta huolta. Mutta oletko tarkkaan ajatellut?