— Luultavasti muutamia viikkoja.
— Ehkä minä heti saan lähteä.
— Sinulla näkyy olevan kiire, sanoi Kustaa nauraen, — no niin, lähde vaikka huomenna ja tule onnelliseksi!
— Kuninkaani! Olavi suuteli kuninkaan kättä, — miten hartaasti toivon teille yhtä suurta onnea!
— Kuninkaat eivät saa seurata sydämen ääntä, heidän pitää naida niin, että siitä koituu hyötyä valtakunnalle… Onneksi, lisäsi hän, — on sydämeni vapaa ja minut saa naittaa koska tahansa, jos politiikka vaatii… Hän oli sillaikaa avannut kallisarvoisen rasian, joka seisoi pöydällä, ja siitä ottanut jalokivillä koristetun ristin: — anna tämä morsiamellesi, puhui hän sitte, — mutta sano hänelle, että kuninkaan lahja vastaiseksi on pidettävä salassa.
Olavi kiitti vieläkin ja aikoi lähteä.
— Muista, sanoi kuningas, — että sinulla on paljon tekemistä ja sinä saat yhtä tehdä, mutta et toista laiminlyödä… Ymmärrätkö?
— Koska kuningas käskee minua palaamaan?
— Sen saat tietää kansleriltani… teidän pitää työskennellä yhdessä.
— Ja hyvää kyytiä.