Olavi läksi ja Kustaa alkoi miettien astella edestakaisin huoneessa. "Hän tekee oikein", puheli kuningas itsekseen, "tyhjää on aina olla yksin… mutta enhän minä ole yksin… onhan minulla Lauri ja Olavi… mutta kokonaan luottaa toiseen, kokonaan uskoutua hänelle, arvata ajatukset toistensa silmistä, sulautua samaksi sieluksi toisen kanssa — se on maallista onnea suurempaa, se on autuutta. Tulenkohan minä milloinkaan kokemaan sitä?… Niin, Olavi tekee oikein, ja minä toivotan hänelle onnea!"
Siinä kuninkaan ajatus keskeytyi, sillä tuli vieraita, mutta hän oli koko päivän tavallista iloisempi ja hellämielisempi.
Jokainen joka tahtoi puhua hänen kanssaan uskonnollisista asioista, oli aina tervetullut, ja nyt hänen vakava päätöksensä oli, että Uusi Testamentti käännettäisiin ruotsinkielelle, jotta jokainen itse alkulähteestä saisi ammentaa valistusta.
Usein tulivat oppimattomat papit kaikessa alamaisuudessa kertomaan kuninkaalle, että kansa tietämättömyydessään oli paljon onnellisempi kuin jos sen käsiin annettiin niin vaarallinen kirja kuin raamattu; he eivät lukisi sitä kuin omaksi vahingokseen ja viimeinen häiriö tulisi ensimäistä pahemmaksi.
— Mutta pappien ammattihan on selittää tietämättömille, mitä eivät he ymmärrä, vastasi kuningas, luoden kysyjään katseensa.
— Kyllä, mutta hullu voi tehdä niin monta kysymystä, ettei kymmenen viisasta saata vastata niihin.
— Tarkoitatteko että papiston oppi sitte on niin suuri; minulle on kerrottu että useat papit ovat niin tietämättömät, etteivät osaa edes lukea, vielä vähemmin selittää pyhää raamattua; minä puolestani luulen että käännös raamatusta äidinkielelle olisi erittäin hyvä; vai miten te arvelette?
Vastaukseksi tuli tavallisesti epäselvä mutina ja kysyjä läksi tiehensä, tehden tuhansia kumarruksia ja iloiten siitä että eheänä pääsi pois.
Arkkipiispa oli iloinen, tyytyväinen herra, joka täysin siemauksin nautti loistosta ympärillään.
Kuningas läksi kerran häntä tervehtimään ja hän vastaanotti hänet niinkuin ruhtinas toisen ruhtinaan. Suuri joukko palvelijoita juoksi edestakaisin loistavissa suojissa ja mitä jaloimpia viinejä ja harvinaisimpia herkkuja tarjottiin.