— Ethän toki ilmianna heitä?

— Kirkko käskee.

— Tahdotko nähdä, että heidät kuljetetaan täältä?

— En voi auttaa sitä.

— Heidät poltetaan roviolla!

— Enhän minä heitä tuomitse.

— Mistä rikoksesta heitä tuomitsisit? huudahti Richissa kiihkeästi; — siitäkö että he rakastivat toisiaan eivätkä voineet elää erossa. Jumala on istuttanut rakkauden heidän sieluihinsa ja julmat ihmiset tahtovat hirveimmällä tavalla tappaa heidät.

— Vaikene, onneton lapsi, sinä tapat minut!

— Niinkuin munkit tulevat tappamaan heidät! Jos he olisivat meille vieraat, niin sentään käsittäisin että sinä kunnioituksesta kirkkoa kohtaan tahtoisit pysyä vanhassa tavassasi ja kertoa isä Eustachiukselle kaikki mitä tiedät… sitä minä en milloinkaan tee.

— Juuri sentähden tahtoisin minä sovittaa hänen oikeutetun tyytymättömyytensä.