— Me olemme juuri Cecilian kanssa päättäneet, että minun täytyy lähteä, mitä pikemmin sitä parempi.
— Mutta ethän sinä ole saanut kirjettä.
— En enään odota sitä; minun täytyy koettaa tavata kuningasta.
— Jäähän Cecilia meille?
— Kiitos, aioin juuri pyytää sitä.
— Jos sinä tahdot sietää minua, Richissa.
— Rakas, rakas sisko, olkaamme paljon yhdessä! ja hän heittäysi polvilleen ja syleili Ceciliaa.
— Tiedän jättäväni hänet hyvään hoitoon, jatkoi Tyste. — Sentähden lähden jo varhain aamulla, sillä jokainen tunti on tässä kallis.
Cecilia ei puhunut mitään; hän vain kietoi kätensä hänen kaulaansa.
— Olen hankkinut kalastajan puvun ja samallaisen lakin jommoinen minulla oli silloin, kun kävin noutamassa Ceciliaa; nuo vaatteet panen oman pukuni päälle ja satuloin itse hevoseni, niin ei kukaan minua tunne.