— Kai me kerromme tästä äidille? kysyi Richissa.
— Ei, ennenkuin hän aamulla herää, ja silloin olen minä kaukana täältä; olen varma että hän ilostuu, kun kuulee minun olevan poissa.
— Tee niinkuin tahdot, mutta kyllä se häneen koskee.
He viettivät koko päivän yhdessä kuin jäähyväisjuhlaa, ja yöllä ei kukaan muu kuin Ingierd rouva voinut nukkua; toiset olivat valveella, kuunnellen kavioiden kapsetta.
18.
TAALAINJUNKKARIN ONNI.
Oli jo edeltäkäsin päätetty, että Cecilia Tysten lähdettyä julkisesti esiintyisi Olavinpojan vaimona. Hänen miehensä oli lähtenyt ulkomaille ajamaan asioita ja jättänyt nuoren emäntänsä Ingierd rouvan suojeluksen alaiseksi.
Selvästi saattoi huomata, kuinka Cecilia kourin kynsin taisteli synnynnäistä ujouttaan vastaan ja koetti olla Ingierd rouvan mieliksi. Tämä oli jo ennen pitänyt Ceciliasta; nyt kävi hän hänelle aivan välttämättömäksi; he viettivät päiväkaudet yhdessä.
Richissa oli kuin raikas keväinen ilma; hän levitti ympärilleen terveyttä ja elämäniloa. Cecilian piti välttämättömästi olla mukana hänen ratsastusretkillään.
— Minä tahdon että sinä voimistut ja tulet terveeksi, sanoi hän, — jotta Tyste palatessaan saa nähdä olevansa Ruotsin kauneimman naisen mies. Sinulle ei moni vedä vertoja, se on varma.