— Minä luulin… minä aioin, sopersi munkki, — ovi oli auki ja minä…
— Te etsitte ehkä jotakin?
— Kyllä… enhän minä… kyllä; teitä, lisäsi hän äkkiä.
— Minuako? kysyi Cecilia ja loi häneen hämmästyneen katseen.
— Sallitteko minun istuutua?
— Olkaa hyvä, vastasi Cecilia, piilottaen kirjansa. — Vietätte täällä yksinäistä elämää.
— Pidän siitä eninten.
— Viivyttekö täällä kauvankin?
— Se riippuu herrastani.
— Noin epämääräiseen vastaukseen en saata tyytyä. Cecilia loi häneen hämmästyneen katseen.