Mutta munkki karkasi ulos kuin mielettömänä. Pois hän tahtoi ikipäiviksi!

Tekikö tyttö pilkkaa hänestä? Sitä hän ei koskaan ollut ajatellut, mutta tästälähin päätti hän pitää silmät auki… ja voi häntä, jos niin oli…!

Richissa juoksi ikkunaan katsomaan hänen lähtöään ja vasta sitte palasi hän kalpean Cecilian luo.

Cecilian piti kertoa koko kohtauksensa munkin kanssa ja Richissa sai tehdä parastaan rauhoittaakseen häntä. Nuoren tytön käytökseen oli äkkiä tullut omituinen varmuus; usko ja luottamus, joka täytti hänen sydämensä, vaikutti muihinkin.

Richissassa oli tapahtunut omituinen muutos, hänen pienet jalkansa tuskin koskettivat maata, hän melkein liiteli ilmassa, vapautuneena kaikesta mikä maailmassa saattaa painaa ja ikäänkuin odottaen että valkeat siivet kasvaisivat hänen olkapäillensä kannattamaan häntä korkealle, pois maailman tomusta.

Hän ei itsekään käsittänyt mitä hänen mielessään liikkui ja miksi sydän sykki niin kiihkeästi, että hänen piti painaa kätensä sitä vastaan, ikäänkuin peläten että se särkyisi. Miksi nousi silmiin kyyneliä, miksi painoi hän kukkasia huulilleen, puhellen niille hellää kieltä? Sinä nainen, joka luet nämä rivit, sinä sen tiedät, sillä olethan itse kerran ollut kahdeksantoistavuotias.

Seuraavana päivänä päivällisaikaan päästi vahtitorvi voimakkaita toitotuksia, nostosilta laskettiin ja suurena joukkona ratsasti jalojen ritarien parvi saattoineen linnan pihaan.

Eninten huomiota herätti kruununvaatija kiiltävässä asussaan, hatussa sinikeltainen, liehuva höyhentöyhtö; hän ratsasti tulisen hevosen selässä ja ohjasi sitä varmoin käsin.

Richissa katseli ikkunassa heidän tuloaan, mutta itse asiassa näki hän heistä vain yhden ainoan ja hän oli hänestä jaloin, ihanin mies minkä hän koskaan oli nähnyt.

Vastaanotto tapahtui suuressa ritarisalissa. Pitkin seiniä riippui sotavarustuksia, kilpiä, haarniskoja, kypäriä ja kaikellaisia aseita. Kuvia ei ollut kuin kaksi suurta taulua. Ne esittivät luonnollisessa koossa Sigurd Slembeä ja Håkania. Suippeiden ikkunoiden yläpuolelle oli asetettu miekkoja ristiin ja niiden vierellä riippui rikki ammuttuja lippuja.