Vastapäätä korkeita kaksiosaisia ovia oli tehty pieni, mustalla veralla ja leveillä kultaripsuilla koristettu lava. Seinään oli kiinnitetty aseita ja lippuja ja lavalla niiden alla seisoi kauniisti veistetty, punaisella sametilla päällystetty nojatuoli.
Tällä istui solakkana ja suorana Ingierd rouva mustassa samettipuvussa, joka oli kullalla kirjaeltu. Myssy hänen päässään oli sekin mustasta sametista, täynnä helmiä ja koristuksia.
Richissa seisoi hänen rinnallaan. Hieno, valkea villapuku kaunisti häntä erinomaisesti ja hiukset runsaine koristuksineen kimmelsivät säteinä hänen kauniin päänsä ympärillä.
Heidän takanaan seisoi joukko likeisimmän naapuriston naisia, jotka tahtoivat ottaa osaa juhlaan.
Nyt lensivät kaksiosaiset ovet auki ja kaksitellen alkoi ylhäisiä norjalaisia astua sisään. He tervehtivät Ingierd rouvaa ja asettuivat sitte vieretysten, joten oveen saakka syntyi ikäänkuin kuja.
Vihdoin tuli arkkipiispan sijainen, taluttaen kädestä Niilo Sturea.
Silloin nousi Ingierd rouva ja astui puolitiehen häntä vastaan.
Nuorukainen tarttui hänen käteensä ja vei sen kunnioittaen huulilleen.
Richissa oli jäänyt seisomaan lavan ääreen. Äitinsä viittauksesta astui hän nyt likemmä ja Ingierd rouva esitti hänet tyttärenään. Richissa niiasi syvään eikä nostanut silmiään.
Silloin tarttui Niilo Sture hänen käteensä ikäänkuin suudellakseen sitä, mutta tyttö säpsähti ja nosti silmänsä.