— Herra Niilo Sturesta.

— Vai hänestä.

— Hän on jalo, nuori herra.

— On kyllä.

— Joka hyvin ansaitsee nuoren neidin rakkauden.

— Kunhan hän vaan tapaa arvoisensa.

— Sen hän jo on tavannut.

— Trondhjemissäkö?

— Ei. Täällä.

— Sitä en usko.