— Sinä, noin heikkona…
— En enään ole heikko; minun täytyy tietää, miten hänen on käynyt.
— Cecilia, kysy Niilo herralta.
— Tahdotko sinä uskoa hänelle…?
— En, jollei se ole välttämätöntä; mutta voit olla varma ettei hän ketään petä.
— Mutta tuo kansleri…
— Hänelle emme sano mitään, huudahti Richissa vilkkaasti. — Siitä ei ole vaaraa, sillä tiedän, ettei Niilo herra hänestä pidä.
Samana päivänä uskoi hän suurimmassa salaisuudessa armaalleen
Cecilian surullisen tarinan ja pyysi häntä auttamaan Ceciliaa
Ruotsiin.
Nuorukainen lupasi tehdä mitä suinkin taisi; kanslerille ei hän sano mitään.
Hän niin mielellään antoi Richissan olla siinä luulossa, että hän oli itsenäinen, mahtava herra.