— Mutta se voi kestää kauvan. Te ette tiedä mitä hyljätyn rakkaus voi saada aikaan.
— Minun täytyy siihen alistua.
— Saatte kaksi kuukautta ajatusaikaa; sitte mielenne kyllä muuttuu.
Cecilia huomasi, ettei hän vastauksilla parantaisi asiaa; hän oli vihollisensa käsissä; yksin Jumala saattoi hänet pelastaa.
— Tuossa näette luostarin, joka on oleva asuntonne, sanoi Grym hetken perästä.
— Ettekö te voi armahtaa minua?
— Armahdatteko te sitte minua?
Cecil kääntyi pois. Luostarista hän oli paennut ja nyt häntä rikollisena, maailman silmissä syyllisenä kuljetettiin toiseen luostariin.
Se oli suurenpuoleinen karmeliittiläisluostari aivan rajalla. Abbedissa oli ylhäinen norjatar. Cecilia vietiin refektorioon odottamaan sillaikaa kuin kansleri piti pitkän keskustelun johtajattaren kanssa. Sitte he yhdessä tulivat vangin luo, joka ikkunapieleen nojauneena itki tuskan ja epätoivon katkeria kyyneliä.
Kansleri tahtoi ojentaa hänelle kätensä jäähyväisiksi, mutta hän ei ottanut sitä.