Seurasi hetken hiljaisuus.
— Nyt tulee pykälä 12! huudahti joku.
— Saa nähdä mitä hän siitä sanoo!
— Siinä hän vaan taitaa joutua tappiolle.
— 12 pykälä sisältää, että te tahdotte tietää mitä se oikein on se luterilaisuus, joka nyt on tullut niin suureen huutoon, varsinkin kun niin paljon kerrotaan niistä Tukholman saarnoista ja sanotaan, että siellä jumalanpalveluksessa veisataan ruotsalaisia lauluja ja virsiä.
— Niin, selittäkää meille se.
Ja kansa tunkeutui vielä likemmä, jottei ainoakaan sana menisi hukkaan.
— Kuningas sanoo: luterilaisuudesta emme mitään tiedä. Me emme anna saarnata muuta oppia kuin pyhää evankeliumia, joka on Jumalan omaa puhdasta sanaa. Mutta sitä eivät papit kärsi, sillä he tahtovat nylkeä kansaa ja valheilla ja jutuilla pettää talonpoikia ja valtansa alle alistaa valtakuntia ja ruhtinaita. Siitä syystä he huutavat, että täällä muka saarnattaisiin uutta oppia. Hyvä olisi, jos talonpojat tuumisivat näitä asioita.
— Myöskin hämmästyttää meitä se seikka, että ruotsalaisten virsien veisaamista Tukholmassa olisi rangaistava, koska on tapana kaikissa kyläkirkoissa pitkin koko valtakuntaa veisata ja kiittää Jumalaa ruotsinkielellä. Hyvähän on että se tapahtuu omalla kielellämme, jonka me ymmärrämme, eikä latinaksi, jota me emme ymmärrä. Sitäpaitsi Tukholmassa veisataan latinaksi niinkuin ennenkin.
— Kummalliselta meistä muuten tuntuu, että Taalain hyvät miehet puuttuvat tähän asiaan, jota eivät he laisinkaan ymmärrä, ja me luulemme varmaan huomaavamme, etteivät he tee sitä itsestään, vaan pappien ja munkkien yllytyksestä, jotka eivät tahdo, että heidän petoksensa tulisivat ilmi ja totuus pääsisi päivän valoon, jonkatähden hyvät maamiehet tekisivät viisaasti, jolleivät liiaksi luottaisi pappeihin. Me tahdomme valtakunnanneuvoston ja oppineiden miesten kanssa harkita asiaa, kunnes Jumalan avulla pääsemme selvyyteen.