Kansleri Lauri Antinpoika ryhtyi johdantoon.
Hän huomautti läsnäoleville mimmoisessa tilassa valtakunta oli, kun Kustaa herra, säätyjen nimenomaisesta pyynnöstä, otti vastaan sen. Jos hän olisi ollut vanhempi ja jos hän paremmin olisi tuntenut valtakunnan tilan, niin ei hän ikinä olisi sitä tehnyt. Hän oli luottanut lupauksiin ja vakuutuksiin ja luullut, että eripuraisuus ja kapinat lakkaisivat, mutta tuskin oli saatu rauha maahan, kun entiset rettelöt taas alkoivat, vaikkei hän koskaan ollut antanut aihetta niihin. Hän työskentelee voimiensa mukaan valtakunnan hyväksi ja palkaksi saa hän osakseen salaliittoja, panettelua ja kavalluksia, varsinkin taalalaisilta, jotka kehuvat asettaneensa hänet valtaistuimelle siksi että he olivat mukana, kun Jumala Vesteråsin luona soi ruotsalaisille suuren voiton. Sentähden arvelevat he nyt voivansa asettaa kuninkaita ja syöstä valtaistuimia mielensä mukaan; jos siis joku tahtoo ryhtyä kapinaan, niin lähteköön vain Taalaihin: paikalla on sota koko maassa. Mutta sellaisilla ehdoilla ei kukaan halua olla maan herrana.
"Häntä syytetään suurista veroista; totta on että on täytynyt vaatia niitä useammin kuin hän olisi suonut, mutta näihin toimenpiteisiin on pakoittanut hätä ja sodat kuningas Kristiania, Severin Norrbyta ja hänen puoluettaan vastaan sekä maan oman rahvaan levottomuudet. Nyt kiertelee sanakapula nauhoitettuna ja poltettuna pitkin Itägötlantia, levittäen sitä valheellista viestiä, että maahan olisi määrätty uusi vero, neljä luotia hopeaa jokaista talollista kohti ja kaksi luotia jokaista lampuotia kohti, jonkatähden kuningas muka olisi ollut pakoitettu pitämään enemmän sotaväkeä kuin ennen tarvittiin."
"Saksalaiset lähettiläät, jotka olivat tulleet perimään velkojansa, olivat kyllä salissa läsnä; taalalaiset ja muut, jotka tahtoivat päästä veroista, olisivat itse saattaneet keskustella heidän kanssaan, niin olisivat varmaan saaneet tietää, suostuivatko he kapinalla saamaan velkansa suoritetuiksi."
"Sitte soimataan kuningasta kalliista ajasta, niinkuin hän olisi Jumala, joka voi hankkia sadetta ja päiväpaistetta mielensä mukaan. Hän on koettanut parastansa, tehnyt liiton hollantilaisten kanssa, että he toisivat maahan suoloja ja vaatteita y.m. Ja kaikki kuninkaan toimenpiteet ovat tapahtuneet kansan hyväksi, valtakunnanneuvoston suostumuksella."
"Vihdoin soimataan häntä uuden opin tuomisesta ja sanotaan, ettei hän salli pappeja. Kuitenkin on hän vain tahtonut puolustaa sorrettuja pappeja vastaan, jotka keksimänsä jumalanpalveluksen nojalla ovat anastaneet maan, niin ettei kruunu ja ritaristo tässä valtakunnassa omista edes kolmatta osaa siitä mitä papit ja munkit. Syytös ettei kuningas muka salli pappeja on niin julkea valhe, että jokaisen pitäisi hävetä Jumalan ja ihmisten edessä lausua sitä. Kuningas kyllä tiesi, ettei tulla toimeen ilman pappeja ja opettajia; juuri sentähden oli hän antanut saarnata Jumalan puhdasta sanaa ja evankeliumia ja kutsunut tänne muutamia niistä papeista, jotta he täällä säätyjen läsnäollessa tekisivät selkoa opistaan, oliko se oikea vai väärä. Siitä sitte jokainen saisi päättää, kuka on oikeassa ja ketä tulee kannattaa, ja niin riita lakkaisi."
"Kaikista näistä yllämainituista asioista on kuningas valmis tekemään säädyille tiliä ja toivoo hän voivansa kunniakkaasti ja rehellisesti pitää puoliaan, niinkuin kristityn ruhtinaan sopii."
"Sitäpaitsi pyytää hän uudelleen luopua hallituksesta, jotta valtakuntaa paremmalla onnella saisi hallita sopivampi herra. Kuningas kiittää hänelle osoitetusta kunniasta ja toivoo, että säädyt katsovat hänen ansaitsevan kappaleen lääniä, jolla hän voi elää ja työskennellä valtakunnan hyväksi."
'Mutta ennenkuin päätös asiasta tehdään, pyytää hän saada esittää ne puutteet, jotka sekä hänelle että kaikille muille ovat tehneet hallituksen inhoittavaksi. Nämä puutteet ovat:
1) Kruunun tulot eivät riittäneet menoihin. Edelliset olivat 24,000 markkaa, jälkimäiset 60,000. Tullia ei ollut, vuorikaivokset olivat rappiolla ja sitäpaitsi heikonsi kruunua se, että jokainen tahtoi sortaa lampuotejaan.