Arvokkaalla nöyryydellä esiinkantoi neuvoskunta silloin seuraavat anomukset:
1) etteivät munkit ja nunnat vapaasti saisi jättää luostarejaan, niinkuin nykyään tapahtuu;
2) että avioliittoon vihkimisen tulisi tapahtua messulla, niinkuin vanha hyvä tapa säätää;
3) että lihan nauttiminen perjantaina ja lauvantaina on kiellettävä, sillä se herättää eninten pahennusta valtakunnassa. Neuvoston herrat arvelivat, että huhu uudesta opista, joka nyt liikkuu kansassa, siten suureksi osaksi saataisiin vaikenemaan.
Vanhat kirjat eivät kerro, mitä kuningas näihin ehdotuksiin vastasi.
Komea ja juhlallinen kruunaus tapahtui kirkkaana talvipäivänä. Herra Ture Jönsinpoika kantoi omenaa, herra Lauri Siggenpoika miekkaa ja herra Holger Kaarlonpoika valtikkaa.
Mutta kruunua ei kannettu kuninkaan edessä, vaan se seisoi alttarilla. Skaran piispa Maunu Haraldinpoika toimitti messun ja voiteluksen.
Kruunauksen jälkeen tehtiin tavanmukainen kuninkaallinen vakuutus, mutta siinä ei puhuttu mitään pyhän kirkon ja sen henkilöiden suojaamisesta.
Kolmetoista läsnäolevaa herraa lyötiin ritariksi, muitten muassa Juhana Turenpoika ja molemmat veljekset Fleming. Kun juhlallisuus kirkossa oli loppunut, astui kuningas täydessä kuninkaallisessa asussaan komean kunniateltan alla piispankartanoon; kaikkialla näki hän iloisia ihmisiä ja hänen omat ystävälliset kasvonsa herättivät yhtä paljon riemua kuin rahat, joita runsaasti jaeltiin.
Piispankartanossa oli valmistettu loistavat pidot ja niihin oli kuningas kutsunut valtakunnan neuvoston ja suuren joukon säätyjen jäseniä.